Kaiverretut kasvikset ja Tuula Jokela

Moikka!

Tuula JokelaOlen Tuula ja tämän hetken intohimoni on kaiverretut kasviskoristeet, joita valmistan itse. Kasvisten kaivertaminen on hyvä harrastus, mutta sopii myös osaksi ruoan esillepanoa.

Olen todella ilahtunut, kun Sinä olet kiinnostunut aiheesta ja olet nyt lukemassa tätä.

Olen maaseudun rauhassa asuva iskari (isoäiti), äiskä ja puoliso. Entinen maatalousyrittäjä ja nykyinen ”harrastanmitähaluan”. Olen luonteeltani tavoitteellinen ja määrätietoinen enkä luovuta helpolla.

Matkailun myötä törmäsin muutamia vuosia sitten kaiverrettuihin kasviskoristeisiin.Siitä alkoi harrastus, jonka haluan nyt jakaa Sinun kanssasi!

Mistä kaikki oikein alkoi!

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että törmäät elämässäsi asiaan, joka pysäyttää sinut täysin? Minulle kävi niin ollessani Turkissa kiertomatkalla. Ensimmäisenä aamuna oli jäädä aamiainen syömättä ja uhkasi jo bussista myöhästyminenkin.

Hotellin aamiaisbuffet oli koristeltu aivan fantastisilla käsin valmistetuilla kasviskoristeilla. Välittömästi tuli pakottava tarve syöksyä takaisin hotellihuoneeseen noutamaan kameraa. Kotona huomasin suurimman osan lomakuvistani olevan upeista ruokapöydistä koristeineen.

Ulkomailla turistina matkustettaessa törmää toinen toistaan upeampiin kaiverrettuihin luomuksiin. Näin kävi minulle jälleen Thaimaassa. Kun sama toistui jo monta kertaa, jäin pohtimaan: ”jonkun näitä on pakko valmistaa?”

Olen aina harrastanut kotona paljon kaikkea käsillä tekemistä. Siitä on ilmeisesti seurannut, että kaikkea katselee ”siitä vinkkelistä”.

Vähän historiaa

 

Lapsena äidilläni oli ompelukone, kangaspuut ja neulekone ahkerassa käytössä. Lapsuudenkodissani viljeltiin myös ruoka itse ja elettiin muutenkin lähes omavaraistaloudessa.Nämä kaikki samat tavat seurasivat mukana omaan perhe-elämääni.

Maailma nykyaikaistui eikä kaiken tekemisen tarkoitus ollut enää pelkkä toimeentulo ja perheen pakollisten tarpeiden tyydyttäminen.Tuli mahdollisuus harrastaa, joten ompeleminen ja kutominen saivat uuden ulottuvuuden. Muoti-ilmiöt olivat rantautuneet maaseudulle.

Samoin kävi elintarvikkeiden suhteen eikä ruoka ollutkaan enää pelkkää ravintoa. Myös erilaisten kasvilajikkeiden viljely on monipuolistunut Suomessa, sitten lapsuusvuosieni.Ruoka on edelleen meille hyvää ruokaa, mutta nyt myös silmänruokaa, jota kaiverretut kasviskoristeet nyt edustaavat.

Maailmalla ollaan yleensä kaikessa hieman suomalaisia edellä. Minä törmäsin ulkomaanmatkoillamme toinen toistaan upeampiin kaiverrettuihin kasviskoristeisiin ja puolisoni löysi uusia reseptejä.

Puolisoni ruokaharrastus oli saavuttanut wokkauksen tason. Valmisruokakultturi ei ollut rantautunut koskaan meidän perheeseen, joten kotona ”pyöri” koko ajan kaikenlaisia kasviksia.

Kun yhdistää nämä kaikki jo yllä mainitut tekijät toisiinsa: kädentaidon, määrätietoisuuden ja uteliaisuuden, oli siinä jo uusi harrastus odottamassa.

Mieheni harrastaa ristisanatehtävien täyttöä. Istumme useasti yhdessä keittiön pöydän ääressä, molemmat keskittyneenä omaan harrastukseensa. Hän ihmettelee, kuinka minä viitsin tuhertaa lanttua ja minä vastaavasti nauran hänen sanojensa sekamelskaa.

Siitä minun matkani alkoi kaiverrettujen kasviskoristeiden parissa, joista blogissani kirjoitan.

Annoin pikkusormen, se vei koko käden…”

Annoin pikkusormen, se vei koko käden. Lähdin tulella leikkimään, Tein sen salaa. Nyt mun sydän roihuaa……” Lauloi Aki Sirkesalo aikoinaan. Lainaus on kuin suoraan minun vaiheistani harrastukseni parissa.

Matkan varrella on mukaan tarttunut jos jonkin näköistä oheistuotetta liittyen kasvisten kaivertamiseen. Suomessa tarjonta oli heikkoa, joten katseeni kääntyi ulkomaille. Matkoillamme on yhtenä projektina ollutkin aina etsiä aiheesen liittyvää aineistoa.

Kirjakaupoista olen löytänyt kirjallisuutta, vaikka siinäkin on ollut kielitaidottomalle haastetta etsiä. Ensimmäisen ”oikean” veitsen hankinta oli varsinainen projekti, kun kukaan ei edes ymmärtänyt mitä oikeastaan etsin.

Aluksi kotona kokeilin kaivertamista muilta salaa, eikä siitä tiennyt kukaan muu kuin puolisoni. Silppusin aina epäonnistuneet tekeleeni ruoaksi. Tätä jatkui pitkään, kunnes onnistumisia alkoi vaihe vaiheelta tulemaan enemmän.

Kun nyt jälkeenpäin asiaa mietin, oli virhe jonka tein loppujen lopuksi vähäinen. Se oli kuitenkin merkityksellinen lopputuloksen kannalta ja epäonnistuin sen vuoksi.

Kun lopulta kantapään kautta hoksasin tekniikan, oli riemu onnistumisesta sanoinkuvaamaton.

Lastenlapset ovat olleet innokkaita kokeilemaan iskarin uutta harrastusta. Kaiverrettujen kasviskoristeiden parissa on meillä vierähtänyt yhdessä jos jonkinmoinen tovi.

Samaa onnistumisen riemua, jota itse olen saanut kaivertaessa kokea, on ollut nähtävissä lapsissa. Heidän ei tietenkään ole tarvinnut opetella kaikkea kantapään kautta, kuten iskari teki. Olen näyttänyt heille, kuinka se tehdään.

Olenkin nyt leikkisästi sanonut kaikille, että jos haluaa tehdä kaiverrettuja kasviskoristeita on se mahdollista, koska lapsetkin sen osaavat.

Mitä ajatuksia sinulla ilmenee tästä kirjoituksesta? Olisin kiitollinen kaikesta palautteestasi ja lukisin ajatuksiasi mielelläni. Voit lähettää minulle palautetta sähköpostilla [email protected] tai tällä sivustolla olevalla palautelomakkeella.

Tervetuloa yhteiselle matkalle mukaan!

Tuula

Olen onnellinen, jos koet tämän kirjoituksen mielenkiintoiseksi ja jaat tätä somessa. Kiitos!